Aurea Moguntian aikakirjat

06.04.10

On pääsiäissunnuntai, enkä ole vieläkään varma, mitä ajatella viime vuodesta. Joten teknisesti.

Vierasottelussa Bochumia vastaan ​​Mainz-valmentajani avasi oven minulle, että hän haluaa minut maajoukkueeseen, ja vastaan ​​rintakehällä vakaumuksella: “ei! En todellakaan tee sitä!”. Tänään istun PC: ssä ja luen Christianen sähköpostia epäuskoisena, Missä seisoo, että voin mennä Tukholmaan kanssasi. (O.o)

Tiedot tulevat loppukesästä, että minut on kutsuttu Kölnin kokeiluun. Selvä sitten, Minun ei tarvitse mennä leijonan luolaan yksin 5 joukkuetoverini. Se rentouttaa paljon. Vähemmän rento – ja linkitetty joihinkin keskusteluihin perhelääkärini kanssa – ovat rikkoutuneet ulommat nauhat, jotka seuraavat minua kokeilulle. Minun piti kuunnella joitain sanontoja “Mutta, olet yksi hulluista, jotka pelaavat taistelua viikkoa ennen kokeilua!” … “Ja, Olen täsmälleen yksi heistä.” Taisteluhenkeni on herännyt! En aio antaa sellaisten asioiden istua minulle! HYÖKKÄYS!

Odotusvaihe alkaa. Käännä se ylös, joskus epätoivoinen, joskus euforinen, kertaa hulluuden partaalla. Lähiympäristöni on kestettävä paljon. Mitä lähempänä tammikuu tulee, sitä suurempi todennäköisyys, että olen Ruotsista, Maailmanmestaruuskilpailut ja jalkapallopuhelut. Kuinka hyvin, että olen lumen läpi, Hiihtäjä, Lumilaudat ja lapset ovat hajamielisiä. Olen 7.1.2010 um 9:14Hurra ravistelee Itävaltaa. Saan tekstiviestin vanhalta hyvältä Saksalta Jörgiltä: “Onnittelut, että olet mukana, samoin kuin me kaikki!” Sinun täytyy sulattaa se ensin ja olla varovainen, ettet kurista pähkinäleipääsi! \(*.*)/

Maaliskuu on tulossa ja sen myötä hermostuneisuus. Ihmiset kysyvät minulta säännöllisesti toimistossa, milloin leiri on ja saatko pompomisi ulos myöhemmin, olla cheerleaderi. Leiriä edeltävällä viikolla minulla on vaikea aika, keskittyä työhön eikä vain pakkausluetteloon, lähtöaika, puolustuksen pelikirja ja viimeiset motivoivat sanat valmentajalta. Kiitos Jumalalle, että olen melkein hukkumassa töissä ja voin ylläpitää hermojani eikä minun tarvitse pelätä, kääntää pyörää kokonaan.

Ja sitten hän on siellä. Päivä, missä se menee uusille rannoille. Seuraava askel matkalla kohti “Maine ja kunnia”.

Unettoman yön jälkeen kerään Sharonin ja Sonjan Mainziin. Suihkutamme yhdessä 30 Miles edelleen Beckyyn, tavata Michelle siellä ja lämmittää Silberbornia ympäristöystävällisesti maakaasulla. Meillä on tarpeeksi aikaa matkatavaroissamme…kyllä, Meillä on myös tarpeeksi matkatavaroita. Jos kuusi olisi mennyt leirille alun perin suunnitellusti, meillä olisi ollut todellinen avaruusongelma. Auto oli jo pakettiauto! (O.O.)

Oikeastaan ​​olimme suunnitelleet, käydä soittokirjoja uudelleen yhdessä, kuitenkin päädyimme katsomaan Beckyn sosiologista yhteenvetoa. Simmel ja Co. seurasi meitä aina Frankfurtista Holzmindeniin.

Silberborn, tervetuloa mihinkään! Olen maalaislapsi, mutta en todellakaan tarvitse sitä niin maaseudulla. Tunsi olonsa 50 Kilometriä ei Aldia, ei Lidlä eikä huoltoasemaa. Hetki. Löysimme huoltoaseman! Pidättäytyminen, Leikkaa ja halaa tiiviisti maakaasupylvään kanssa. kuka tietää, ovatko he täällä maassa auki sunnuntaisin! ei, se ei ollut niin paha. Tulimme juuri väärältä puolelta. Kuulemme muilta viikonloppuna, että 10 Minuutin päässä on jopa McDonalds! Navigointijärjestelmämme on yksinkertaisesti ruokavalioystävällinen!

Viikonloppu kerrotaan nopeasti. regen, teoria, regen, Koulutus, essen, regen, teoria, mutataistelu, nukkua. Nouse ylös, essen, teoria, Muta-pakkaus, joka on valmistettu hyvästä Ala-Saksi-nummosta, essen, teoria, lisää mutaa, nukkua. Uusi pesukoneeni on onnellinen!

Essen. Tärkeä! Tärkeä! Valitettavasti keittiö ei ole ohi 70 nälkään naiset…ainakaan perjantai-iltaisin. Luulen, he eivät odottaneet tätä nälkäistä pakkausta, joka pomppii paistettuja perunoita kuten piraijoja. Kuka tulee viimeiseksi, hän on tyytyväinen leipää ja salaattia. Viikonlopun mottona totta “Jousta” Kommentti keittiöstä: “Paistetut perunat olivat vain lisuke!” *LOL*
Keittiön keijut ovat oppineet. Lauantaisin riittää ja sunnuntaisin herkullinen maukas kasviskeitto. Henkilökohtaisesti olisin halunnut kunnollisen pihvin. (^. ^)

Ja sitten se oli ohi, tässä vaiheessa. Maanantaiaamuna pyykki menee pesukoneeseen, ja se on valitettavasti pestävä kahdesti, koska Silberborner-muta laskeutuu syvälle huokosiin. Olen takaisin toimistossa ja nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, että lomat tuovat mukanaan. Olenko uupunut? Ja. Mielenterveys. Die innere Anspannung fällt ab und ich bin wieder im Hier und Jetzt. Zurück in der Realität. Meine innere Manöverkritik sagt mir, dass ich einiges hätte besser machen können. Die Bilder von Andy sprechen eine ähnliche Sprache. Die Trainingseinheiten zuhause sind wieder losgelöst von allem Stress, und ich empfinde es als echte Erholung, wieder mit meinen Mädels herumalbern zu können und zu wissen, dass dies der Bereich beim Football ist, bei dem ich einfach nur Spaß haben kann, ohne den Druck des Scoutings im Nacken zu spüren. Letztendlich sind es zwei Welten. Die Welt der Nationalmannschaft, in der ich Leistung bringen will, weil ich eben eine Nationalspielerin bin und somit einen Leistungssport mache, und die Welt im Verein, wo wir alle spielen, weil es uns Spaß macht und wo man auch maldie Kekse auspackt”, beim Warmlaufen alberne, kindische Liedchen trällert und trotzdem gewinnen will.

Meine Familie, Freunde und Kollegen reagieren mit Jubel auf die E-Mail von Christiane und ich sitze wieder wie geplättet vor meinem Computer und frage mich, wo das vergangene Wochenende geblieben ist. Es ist wirklich surreal. Wir sind mit 5 Mädels aus Mainz nach Silberborn gefahren und fahren genauso weiter nach Schweden. Das Rookie-Team aus dem Süden, das im vergangenen Jahr aus der Taufe gehoben wurde, stellt nach zwei Erstligisten die meisten Spielerinnen der Natio. Und ich? Ich, die immer eine 4, wenn Volleyball gespielt wurde eine 3, in Sport hatte, steht bei einer Weltmeisterschaft im Kader und trägt die Farben ihrer Nation. Kann mich bitte mal jemand wecken? Das muss ein Traum sein! \(*.*)/

Ole ensimmäinen pitävän.

Tunnisteet: , ,

Jaa Facebookissa

Kommentit ovat kiinni.